Elämä muuttui kertaheitolla

Annamaria Marttilan elämä meni uusiksi, kun hän rysähti liitovarjolla maahan 18 vuotta sitten. Pitkäjänteisen työn avulla Marttila kuntoutui ja tekee nyt väitöskirjaa aivovammautuneiden kokemuksista.

Oli elokuun 9. päivä vuonna 1999. 20-vuotias Annamaria Marttila oli kahden ystävänsä kanssa vaellusreissulla Pallas-Ounastunturilla. Toinen ystävistä oli hankkinut hetken mielijohteesta liitovarjon, jota he olivat jo kerran aikaisemmin kokeilleet pellolla Oulun lähellä.

– Silloinkin otin mahalaskun, mutta siitä ei jäänyt pelkoa, koska varjo ei noussut paria metriä korkeammalle, Marttila muistelee.

Mutta tunturissa liitovarjo oli elementissään. Kun Marttila lähti kokeilemaan varjoa, se nousikin hetkessä vastatuuleen vetämällä noin kymmenen metrin korkeuteen ja liiti taivaalla hurjaa vauhtia. Varmistajien köysi katkesi ja Marttila kieppui tuulen mukana paniikissa.

– Kaveri oli neuvonut, että jos haluan alas, pitää vetää kummastakin jarrukahvasta. Se oli huono neuvo, koska oikeasti varjolla pitäisi laskeutua niin, että vetää toisesta kahvasta, jolloin varjo lähtee pikkuhiljaa kaartamaan alaspäin. Mutta minä vedin kummastakin kahvasta. Ensin varjo pysähtyi ilmaan ja sitten sakkasi.

Seuraavista hetkistä Marttilalla ei ole muistikuvia, eikä oikeastaan edes onnettomuutta edeltävistä hetkistä tai onnettomuustapahtumasta, mutta hän on rakentanut tapahtumien kulun mielessään silminnäkijöiden kertomusten pohjalta.

Kun liitovarjo meni pakettiin, Marttila syöksyi kymmenestä metristä alas kuin kivi.

– Minulla oli onnea, sillä mätkähdin kivikon viereen. Tunturissa ei ollut kunnollista kännykkäkenttää, mutta ystävä sai soitettua hätäkeskukseen. Se lähetti paikalle rajavartiolaitoksen lääkintähelikopterin, joka kiidätti minut Lapin keskussairaalaan.

NOPEA KUNTOUTUMINEN

Ensin vaikutti, että Marttilalla oli ollut uskomaton tuuri, sillä yhtään luuta ei ollut mennyt poikki. Kaikki ei kuitenkaan ollut hyvin aivoissa. Vaurion johdosta Marttila halvaantui, mutta vasta Oulun yliopistollisessa sairaalassa, jonne hänet onnettomuutta seuraavana päivänä siirrettiin.

Aivot ovat kuitenkin siitä ihmeelliset, että jos jokin menee rikki, alkavat hermoimpulssit usein kehittää uusia reittejä. Vanhat reitit korvautuvat uusilla, ja esimerkiksi halvauksesta toipumista tapahtuu myös spontaanisti.

– Muistan, että vasemman käden liikuttaminen oli kauhean työlästä, en osannut kävellä ja peilikuvassa kasvojen vasen puoli repsotti.

Marttila siirrettiin jo parin viikon päästä kuntoutusosastolle, jossa hän opetteli uudelleen kävelemään, syömään ja käyttämään kättään. Kun halvauksesta toipuminen alkoi, palasi vähitellen myös tunto ja sen myötä kivut. Vasemman puolen hartia ja solisluu muistivat putoamisen.

– Näin jälkeenpäin ajatellen olin alussa välillä ihan pihalla, vähän töttöröö. En ollut kunnolla kiinni missään, vaan seilasin vähän kuin unessa.

Kun Marttilalle tehtiin kongnitiivisia testejä, hän selviytyi niistä hyvin.

– Ihmiset voivat selvitä testeistä, mutta siltikään arkielämä ei suju lainkaan. On todella vaikea kehittää testiä, joka pystyisi nappaamaan haaviin kaikki ongelmat, joita aivovammat voivat aiheuttaa.

Marttila kuntoutui ja pystyi palaamaan pikkuhiljaa jo samana syksynä opintojen pariin. Ensimmäinen kirjatentti meni kuitenkin päin seiniä, koska luettu ei jäänyt mieleen ja jatkuva väsymys vaivasi.

– Väsymys helpotti joidenkin kuukausien jälkeen, mutta monilla aivovammautuneilla väsymys kroonistuu ja jää pysyväksi. Myös muisti palautui melko pian, vaikken onnettomuustapahtumaa muistakaan. Monille muistiongelmat jäävät kuitenkin pysyviksi, samoin kuin vaikeat krooniset kivut.

VÄITÖSKIRJA KOKEMUKSISTA

Marttila tietää aivovammoista enemmän kuin keskivertovammautunut, sillä hän tekee parhaillaan väitöskirjaa aivovammautuneiden kokemuksista Oulun yliopiston kulttuuriantropologian oppiaineeseen. Tutkimus on uraauurtava, sillä antropologiassa ei ole juurikaan tutkittu aivovammautuneiden omakohtaisia kokemuksia.

– Tutkimusta tehdessäni olen moneen kertaan miettinyt, miten minulla oli niin hyvä tuuri, että toivuin onnettomuudesta lähes ennalleni. Suurin osa aivovammautuneista ei kuntoudu täysin. Heille jää pysyviä oireita, joiden takia moni joutuu jäämään pois työelämästä.

Marttila on toipunut lähes kokonaan. Edelleen hän huomaa, että vasemman puolen lihaskuntoharjoitteet eivät suju yhtä hyvin kuin oikean puolen. Hänellä on myös ylivilkkaat refleksit vasemmalla puolella.

Kuntoutumiseen vaikuttaa moni asia: oma persoona ja motivaatio, läheisten tuki, ympäristö ja ilmeisesti myös tuuri.


Lue koko juttu OmaPLUS-lehdestä 2/17
Teksti: Pirkko Soininen Kuva: Jouni Hoppania


TAKAISIN | TULOSTA | JAA FACEBOOKISSA | LÄHETÄ KAVERILLE
  Artikkelit
Ilo vie eteenpäin
Orion luottaa tulevaisuuteen
Lemmikin sydänvaivat
Nivelrikko vai reuma?
Lihas janoaa rasitusta
10 pitkän iän salaisuutta
Löydä eteisvärinä ajoissa
Nukkuminen tekee hyvää
Tukka hyvin, kaikki hyvin
Pentu tarvitsee aikaa ja huolenpitoa
Kaunis iho vauvasta vaariin
Verman on 30-vuotias lääkeyritys
10 keinoa kaunistua
Kauneuskirurgia ei ole turhamaisuutta

Tiesitkö tämän?
Älä kärsi turhaan vaihdevuosista
Totta ja tarua kauneudenhoidosta
Ensiapu
Parkinsonin tauti
Rasitusvammat
Tautien tarttuminen
Allergiat
Syöpä
Kipu
Diabetes
Psoriaasi
Endometrioosi
Mykoplasma
Lääkkeet
Auringonpistos
Fibromyalgia
Mahahaava
Osteoporoosi
Koliikki
Malaria
Kuivat silmät

5 kysymystä
Keuhkokuume
Kynsisieni
Aurinkolasit
Aivoterveys
Rakot ja hiertymät
Influenssarokotus
Tuoksuyliherkkyys
Eturauhassyöpä
Venähdykset ja nyrjähdykset
Hiilihydraatit
Aurinkokeratoosi
Jälkiehkäisy
Parkinsonin tauti
Lasten korvatulehdukset
Vesirakot
KKK-hoito
Sappikivet
Rasitusvammat
Siitepölyallergia
Turistiripuli
Menierin tauti

Apteekin hyllyltä
Lääkkeiden nielemiseen on saatavissa apua
Ensiapulaukku
Lääkkeiden annosjakelu
Kinesioteipit
Borrex-punkkitesti
Punkkipihdit
Irti tupakasta
Kylmäpakkaukset
Lampaanvilla
Rakkolaastarit
Reseptit
Jumppakepit
Nenäkannu
Niveltuet
Lämpöhoito
Lääkemuistuttuja
Hiuksia voi hoitaa myös sisältäpäin
Punkkipihdit
Korvatulpat
Pitoa liukkailla

ARTIKKELIARKISTO

Oma PLUS Apteekkipalvelut Oy
Juhonkuja 10 B, 33300 Tampere, 040 502 1493 tai 0400 834 130, toimisto@omaplus.fi